Mun kesälomast yks viikko on menny vessanpöntöl istues, sinne mennes tai siält tulles. On se vaa nii vääri se.

Viime sunnuntain käytti vanhuksi kattomas ja kotti tulles ehtoste mul iski ripuli. Yäl kävi muutama ottesse vessas. Usseimmite pit pöntöl näyttä alapäät mut joudusi mää kerra näyttämä sen yä aikan yläpäätäkki. Sitä ratta mentti sit maanantainenki ja tiistaine. Iha flaatis olos. Eile sit jo rupes näyttämä valosammalt, vaikkei ruaka viäläkä pysyny sisäl.

Tänäpä sentäs näyttäs simmoselt, et ruaka vähitelle ruppeis pysymä siäl misä se on tarkotettu pysyvänki. Kaurapuuro just söi lounaks. Pihalt kävi hakemas pensasmustikoit puuron pääl ja mul tul vähä erimiälisyyksi ampiaiste kans. Ne peijakka yrittivä syäd MUN MUSTIKA!  Vähä aikka keräsi ampiaisest hualimat, mutko huamasi sit vähitelle, et se puska onki täys ampiaissi. Mää totesi isompan ja viissampan olevan fiksump ja väisti, ko en viittin niitte heikomppitte kans ruvet tappelema.

Meni sit toisse puskaha ja noukisi mukkihi punassi viinimarjoi niitte mustikoitte kaveriks. Ne mä sit muussasi ja pisti puuron pääl voisilmän kans.

Tämä manööver on auttanu kummaste painonpudotukses. Neli kilo on ny heinäkuu aikan menny. Nyt pitäki taas vahdat tarkka mitä syä, ettei nua kilo pääsis tulema takasi.  Mahalaukku tosa jo kerkes sevverra piänentymä, ettei parane sitä ny suurennel liia suuril ruaka-annoksil.