Tänäp ol iha uus päivä ja silti ei oikke mittä uut länsrintamalt ei senpule myäskä itärintamalt. Korvieväli tuultunnel se vaa ujelta tai humise. Iha mite vaa.

Jos mää ny kumminki vähä selvittäisisi sitä, miks mää tämmösse sipula kuarimisse rupesi. Tai emmää mittä ite olis ruvennu mut ku määrätti ylemmält taholt miättimä joskus syksyl. Mää ku tee vähä niinku noit yläkerra hommi, nii sit joutu siivoma vähä omaki vinttiäs. Kovi siäl o ahrast ja tunkkast, vintis meina, vaik siäl tuul ujeltaki. Ensiks pitä vähä tsekat sitä, et tarvitank puskutraktori vai tommost puutarhamiäste lehdenpuhallint yläkerra siivomisse ja korvitte väli hallinttasaamisse. Kauhia vaikkia tämmöse miättimine. Miättimine otta ain vähä aikka. Siit tule vaa pää kippiäks. Sit se on äärimmäise raskast ja välil tyhmäki. Eritote se, et viäl tarttis miätti nii monipualissi, et ku ensiks o tapahtunu jottai, et mitä sit ite tuns ja mitä ajattel. Ja kaike huipuks, mitä tek. Mää luule, et mää kirjota ny tätä teksti tän. Sit mä tunne, et mää ole iha pölö! Nolo  se on tämssi tän kirjotel. Ja sit mä ajattele ittestän, et sää oles pösilö. Pitäisis ny vaa visust pääkoppas lukos ja heit viäl avainki jorpakko, ettes vaa jouru sin suljettuje ovie taa. Sit mä ajattele, et tämmöne murttel kirjottamine vois vähä suajat, ku ei kukka tämssi vanha ämmä horinoit jaks kumminkka lukki.

Jotten mää aiva sekkois tomse miättimise kans, mää voisi välil ain höpist vaik kutomisist. Mää ku tykkä kutto. Vaik villasukki, puseroi tai mitä vaa. Kesäl mä virkka mu ikuisuussänkynpeitto. Katota ny kui mont kessä siihe mene, et se valmistu.

Voimmä vaik jottai kuveiki tän otta ain välil. En kumminka tost vintist. Siin ei paljo kattomist ol, mut jos vaik sit noist käsitöist. Ny en kumminka semssi ehdi, ku pitä ruvet ruakkima perhet. Ja jos jossai välis kerkkeis noit plokipohjiaki miättimä. Nii ja laihruttakki tarttis. Sitäki vois miätti jossai välis. Kauhian paljo näyttä oleva miättimise aiheit. Ei ihme, et vintti o välil ihan tukos.