Mää kävi Olli lokis  ja hää siäl  vähä puhus hiilihyrdateist.  Ja sit se lokin peräs ol tämmöne juttu:"Tänäpä aamu tekstaripalstalt bonkattu: "Miksi pikaruokapaikoissa myydään lihaville ruokaa? Eihän alkossakaan myydä päihtyneille." 

Määhä iha repesi hekottama, ko ajatteli mun ostoksian tänäp kaupas. Kyl mä siin kassal jo ajatteli, et varmast joku ny kauhiast ihmettele, et kui noi lihava akka osta tommossi sapuskoi ja et ei ol ihme, et tua on noi lihava.

Mä nostin kärryst kassahihnal pualen kilo paketi voit, litran pullo rypsiöljy, kaks isso jauhelihapaketti, seittemäsata gramma savuloht,  puale litra purki kerma, litran pönikä turkkilaist jukurtti, aurajuusto, pari pussi juustoraastet, kuus seittemä erilaist pussi pakastekasviksi - niit isoi säkei. Enimmäkse parsakaali, kukkakaali ja niitte sekotuksi. Voi ol pyhäinhäväistyst osta noit pakastettui kasviksi, mut ko ne on nii helppoi ja halvemppiaki ko tuaretiskis oleva. Lisäks parin kilon pussi perunoi (ukol ja kakaral, vaik varman määki siit pussist jokusen syän.), kanamuni ison kanisteri,  majoneessi, joka ei ollu mittä kevyt, vaa oikke ehta tavara, kolmen kilo pussi lanttu ja punajuurt,  Ja mitä viäl. Ai nii, kaks siideri ja pari puale kilo pönikkä raejuusto ja rahka ja Maraboun Dark Mintti.

Jos mää olisisi rekkautunu johonki K-kaupa ruakakoodisysteemihi, nii varmaa se koko kassa olsis revenny liitoksistas mun ostoksistan kirjatessas. Ei ollu ensimmäistäkä kevyttuatet. Mää ole pianonvartijoiden ideolokian mukaise syämise taval  lihottanu itten noil kevyttuatteil, ni ny on korkkia aika ruvet palama juurilles ja syämä sillai ko mä söin kakaran. Hyvä ruakka, joka maistuki joltai ja joka ei heilaut veresokerei kummosest. Nälkä pysy pois pitkään eikä tul ähky. Suamennettakon tota sevverra, et mää syä sillai hiilihydrattitiatosest. Välil mene alakarpist, välil hyväst ja välil siit välist. Mut mitä väli, ko jaksa ja on pirttiä olo.

Mää kyl luule, et ne mun jälkke kassal jonottava miättis, et ei ole ihme, et tua akka o lihava.

Mää sit suivaannusi siit kassal jonottamisest ja tul jano. Ryykäsi sit kasseinen ja pusseinen sama kaupa yhteydes oleva alkkosse ja osti punaviiniglögi, ko rupes glögityttämä. Sit ko mä tulin kottin, ni rupesi merkkama noit syämissi ja suunnitelmi ruakapäiväkirjaha ja aut armias, se glögi heittiki ne hiilihydratit kattoho. Mää meni kylmä rauhallisest viinihyllyl ja korkkasi kuiva valkoviini. Ihan vaan sevvuaks, et mää ole ansainnu tänään vähä jottai hyvä. Se hyvä on pari lassi vinkku taivaallise suklaapalan kans. Se glögi voidan tuhot sit joulun. Tai vaik sit viikonloppun, ko ukko tule kotti ja toivottavast muutama hyvä Keski-Euruuppalaise juustokimpaleen kans.