Mää rupesi oikke kattoma tarkemmi tota plokikuva. Mite tommone yks kuva voiki pistä kaikenlaissi ajatuksi miälenpääl. Siin ny näyttäis oleva nii, et paremma päiväs nähny kukkane olis varistanu kaik kukkases maaha. Silti ne kukkaselehde vaa jaksa olla kaunivärissi. On siäl tiätyst jo vähä rupsahtaneiki kukkassi. Niinku tämä plokin kirjottajaki. Silti näyttä kaunilt. Suarasta loistokkalt. Siäl vaa sinnitellä ja olla, vaik ei olis multtaka lähel.

On se ihm... eiku sipula ja kaik elolline vaa kummalline assia. Kaikes eläväises on nii mont kerrost ja elämä ajankohta ja kaik on tavallas kauhia kaunist.

Kauniist taas tul miälehe, et kyl ol miältä hivelevä taas äske, ku tein piäne ehtopaseru. Nii ol hiljast ulkon. Melkke olis voinu kuvitel, et ny o jouluaatt ja koht tule joulupukkiki vastaha. Tosi joulun me miätitti, et pitäsiskös ruaho ja nurmikkoki leikat. Ny ol maa valkone lumest. Ol jopa piäni kinoksi tiä reunas. Tämmösist assioist saa vintivirkistyst kummallise paljo. Ny on sit kaik tyäkiire jo unohdettu ja alotettu viikolopu relaukse. Huamise hommi on sit pluu rei-vilmin kattomine. Piirretty olis tiaros ja sit yks äksönleffa. Siin sit saa puikokki kyytti ja koht varppa lämmint.

Kauhia ihana viikonloppu mul ittel ja kaikil niil ku tän plokihi eksyvä. Nii ja jos sää ny jostain syyst oles eksyny tän melkke ehtoopuale ruusu plokihi, nii jätä vaa iha rohkiast joku puumerkki ittestäs.  Emmää puremat syä kummiska.