Nysse taas isk. Kaukokaipuu. Muutto johonki viarasse maaha. Vaik vuadeks pariks. Mää löysi tuan siperialaise suamalaisperheen plokin ja jäi heti jumisas siihe. Mää ole lukenu sitä ploki vast vähä ja silti tule niin paljo kaikki nuaruude ajatuksi miäle. Ihani muistoi. Liikuttavi muistoi.

Siihe aikka mä sit lui vähä naapurmaan kiältäki, et siäl pärjäisi. Mää näättäkte asusi sillo opiskeluaikka manses ja se ku ol oikke punane kaupunk ja viäl punasemp yliopisto. Siäl opeteltti sit toverillisuut oikke vaa reippaamman pualeisest. Vai emmä kyl koska mikkä Tover ollu, ku mää ole ain ollu kallellas vähä toisse suuntta, enkä koska kauhia hyvi viihtyny yo-talol.

Mut ne halva matka itänaapurihi tekivä sen, et mää rupesi tykkämä siit itänaapuri kansast ja niist ihmisist joitte luan koton pääs käymä. Tehti me vähä pirunkurejaski ja viätti salamitte raja yli ylimääräst raha, hykieniatarvikkeit ja kenkkiki niit tarvittevil. Mul o ain ollu vähä semmone miälenlaat, et jos jollai ei ol jottai tarppellist, sitä voi autta. Siihenki aikka mää sit vähä tei tommossi firapelihommi muitte auttamiseks.

Semmose tua tek, et mää lui sit venäjäki yliopistos vuade verra. Opinki sen kiäle iha silles arken puhuttava kuntto. Mut ny on kaik unohtun. Mää nii haluisi puhhu taas venäjä iha sillest sujuvast ja ymmärrettäväst. Ja et mää itekki ymmärtäisi, mitä ne muut puhuva. Mää taida olla ollu joku slaavilaine entises elämäs, ku noi assia edelleski nii liikuttava miält. Mää en ol käyny enä entise Neuvostoliito mail olleska. Mun viimine reissu ol Tallinna joskus -82 tai -83. Sillo sekin ol viäl suurt ja mahtava neuvostoliitto. Ihani muistoi siältäkki silt viimiselt käynnilt. Samate Kiovast enne sitä suurt posaust ku Tsernopil posaht. Kiova, Ukraina mä viäl kerra haluisi. Mut mun Suaraselkäne ei yhtä ymmär mun miälhalu ton itärajan taa. Vaik se itekki ossa venäjä, ei ol vaa koska siäl käyny. Mää ole yrittäny sil sanno, et jos vaik joskus menttäs Piatari ja kattoma vaik Piatari-Paavali-linnotust, Talvipalatsi, Eremitaasi ja nii edelles. Suaraselkäne sano vaa, et joo joo, mut mittä ei tapahdu.  Sillon vissi joku ryssäkammo. Nii mä luulisi.

Mil ilvel mä iskisi tua Suaraselkäse kalloho, et meijä tarttis lähte vuadeks pariks tai jopa kolmekski johonki ulkomaakomennuksel. Jos mää otanki taas sen Salaisuure pelihi, ku suara puhe Suaraselkäsel ei aut mittä.  Se matkusta muutenki nii paljo, et se tykkäis ol vaa koton ja mää tykkäisi ol kans koton, jos se koto olis vaa hetke aikka jossa muual ku tääl koton koton.