Mää olen kans yks hullutukse tekijä, ko ihan ehrontahro ruppe vuade vaihtes tekemä elämäntaparemontti. Olis se voinu alotta mont kertta jo täsä välilläkki. Nii määki tei, mut ain vaa jotenki men se kirves kivekse, siis kiveen, eikä kiveksehe. Jos olsis kiveksehe menny, olis voinu toi ukkoki sanno painava sanas.

Mut siis, välil on mentty pers erel puuhu ja välil nokka alaspäite maaha ja kaikki silt välilt.

Kaikkei korneint mitä mää ole koskan lukenu on se, ku joku uudevuade hulluudepuuskassas rupes vetämä Nutriletti Allin kans.  Konstis on monet, sanos akka ko kissalla pöytää pyyhki, sanottii vissii jossai laulussaki vai olik se vaa vitsi. Mää en kyl ymmärrä, et ruveta Nutrilettikuuril ja sit viäl Alli tai joku muu laihrutuslääke siihe perähä. Jossei ol Pianovartijoil kroppasas sekottanu, nii tommottisel konstil sekotta kyl. Mää veikka, et tommosel kuuril saa lissä läski aika reippaste. Pikkuse piru kuiskuttele olal ja sano, et ol onnelline, ko sää es ole ny noi tyhmä. Ja mää nyäkyttele viissan. Mää ja olkapää piru olla siit viissai. Me ei ainaka noi tehtäis. Me tehrä iha omal taval oma virheet. Paitti, ettei me mittä virhei ny olla tekemäs, ko olla tekemäs unelmist tore ja lähretä lentämä.

Mää ole ny ottanu semmose otte, et mää ruppe syämä semmotti, ko mää syä koko lopu elämätän. Mikkä ruaka ei ol kiälletty ja syä semmossi, joist tykkä. Kohtuullises määri ittens kuunnelle. Mun täytty ruvet pitämä vuaropuhelu mu nälkäkeskukse ja mu mahan kans. Lisäks viäl pitäs kuunnellakki, mitä niil olis sanottava. Mää ole unhottanu tuan maha kuuntelemise taido, vaik muit mää ossanki kuunnel.