perjantai, 31. joulukuu 2010

Lankakaupa houkutukse

Mää lähdi tänä aamust lankakauppaha. Ostama Dropsi Alpaca-lankka lissä tohon pikkuvillatakin tekelesse.

Ei siäl tiätyst tota väri ollu lainkka.  Täyty men ens vuan johonki toisse kauppaha. Jäi sit toiki tyä keske tält vuadelt.

Mut ei mittä hättä, emmää lankakaupast joutunu lähtemä ilma mittä.  Tämmöse tarttus följyihi.

Mahdottoma näti värist naurava lamppa käsinvärjätty huivilankka. Siäl kaupas ol kyl mahdottoma ihana silkkivillalankkaki, mut ko sitä väri ol vaa yks 50g vyyhti, nii mä osti sit tota villalankka 100g kerä. Sit pit tiätyst osta viäl Reumalankkaki, ko kerranki satus silmitte ette. Siit vois tehdä vaik kämmekkä tai katota ny, mitä siit synty. Anopil vois jottai värkät, ko sil ain särkke käde.

Tost huivilankast mää meina tehd seuraava houkutukse, joho lankesi. Inspiraatio tul Minzi tekemäst valtava kaunist huivist. Määki tahdo semmose ittellen.  

Ei täsä muut sit ko mahdottoma Hyvä ja Menestyksekäst Uut Vuat 2011 vaa kaikil kävijöil täsä plokis.

 

keskiviikko, 29. joulukuu 2010

Sukka poikines ja vähä muutaki

Siin olis sukka poikines.  Täsä osa niist mitä olen täsä enne joulu värkänny.

Muut on tehty Seiskaveikast tai Nallest. Etualan pitsisukat Regiasta.

Täsä viäl yhdet villasuka kiallon päälle. Nämä ova Stepist.

Sit viäl yhde lapase peukalo vaille valmiin.

ja viimeisen tämänpäiväne tekele.

Kaapist löydys Dropsi Alpaca-lankaa ja rupesi siit tekemä vauval villatakki. En kyl tiäd kene vauval, mut kai seki joskus jonku vauvelin pääl saada.

Hiuka harmitta toi valmitte sukkie vuari, ko sai yhde sukkatilaukse ja niit sit väkersi ja ko tul maksu aika, tilaaja ei ilmottan ittestäs mittä. Nii et jos joku tarttis kokko 37-39 olevi villasukki äkkiste ja haluis niit osta,  nii pist viästi. Muute taida pistä noi huutonettihi, jos joku tarvitteva olsis siäl.

tiistai, 21. joulukuu 2010

Ilone yllätys

Tul tosa sivusilmäl katottu äskön töllötint ja sit yks kaks huamasi, et siäl haastatella kohu aiheuttanut Mister Gei Finlandi. Siin kohta mun korvis rupes hörisemä, ko kuuli, et siäl puhutti siit kohutust homoehtost telkkaris. Ja seurakuntaväe pakenemisest kirko helmast. Siin tämä Mister sanos, ettei hää iha ymmärtäny semmossi tekoi. Häne miälest piti assioi muutta jotenki rakentavammal taval. Itse se meniki seurakuntavaaleis ehrokkaks. Ja mun luullaksen pääs läpiki Turu ruatsalaises seurakunnas. Noi mä oli kuulevinan.  Noi mummiälest pidäis assioit hoittakki. Sit otti esimerkiks sen, mite sitä Marja-Sisko lyätti oikke vaa isommal kädel medias ja kirko sisälläkki. Mää tykkäsi  Kenneti tyylist. Rauhalline, asialline, assiallissi vastinei kysymyksihi. Pointsit Kennetil ja suvaitsevaisuus kunniaha.

Mä muista sen kauhia polina ja pulina, kiahumise ja kuahumise, ko ihmise sanosiva, et ny pitä se homoehto jälkke erot kirkost kauhia noppiast. Munki tuttavapiiris ol noit vaahtoji. Mää oli siin kuahunnas hilja, ko ne ei olis meikäläist kuunnellu pätkäkä. Mää kumminki sanosi, ettemmää ny tommosest syyst men eroama kirkost. Kattosiva jo siinäki vaihes melkose hittaste. Siin sit oliki kaik, mitä mää sanosi. Mut omas miälesän mää kattosi sitä touhu, et aika hullu meinikki se ol.

Nymmää sai salase nautinno, ko kuuli tua Kenneti sanova iha samalaissi ajatuksi. Eri fiksu miäs, mää sanoisi näi korvakuulolt.

 

perjantai, 17. joulukuu 2010

Pakko kuaria taas sipulaa

Juu, on mul se toinenki blogi, johon meinasi itten siirttä, mut ny kun tää vuadatuski näyttä toimiva, eikä tee mun kirjotuksistan iha mitä sattu, nii mää ajatteli rohkaistu uudelles ja kirjotta tännekki. Pistetä tän sit nämä Sipulan kuarimise kerros kerrokselt ja syämise tai muu ravitsemuspohdinna ton uudel lokil. Tai katota ny kui täsä viäl ämmän käy.

Kävi tänä tyäohjaukses ja se helpot meikäläise pääkoppa tavattoma paljo. Mää oli jo syyllistäny ittiän, et kummone tyäntekijä mää mahdanka ol, ko tommost palautet tule. Onkelma ol siis se, et yks mamma keksis, et mää syyllistä sen penttu ja se pentu ol kuulema sanonu, et ko mää sanosi, et kaik  ovvaa sen pennu syyt. Sit se mamma ol valittanu meikäläisest koulus ja tiäs misä mual. Mää ite tiäsi, ettei ne tarina ol totta. Nua valitukse tuliva sit meiti konttoril asti. Sit ko mää tapasi se pennu, nii se ol ko ihmise miäl ja tykkäs jutel. Nämä kaks juttu ei sit millä menny meikäläise tajuntta silles, et olis niinko pitäny otta jostai moitteist vaari, vaik tosiassias otinki tommose moitte kovinki ittesän, ko tämmöse jutu ova olle kovinki harvinaislaatussi.

Sit mää meni tyäohjaukse ja kertosi koko tarina alust loppuhu, kui ol menny, paitsi en kertonu noit paskakommenttei viäl siihe mennes.  Keske mun kertomise tyäöhjaaja kysy mult, et onk se äit iha ok, ko häl tule semmossi tuntemuksi, et se mami olis vähä pershäiriöine. Mää oli ite ajatellu samate, mutko ku tule paska silmil, ei se olekka enä nii helppo sanno, et olis ite ymmärtäny vastapualt, vaik kui olis yrittäny hyväl tahrol.   Mää täsä ihmettele iha viikoloppuse alussaki, et kui sitä vois puhhu sillai, ettei joku pershäiriöine tekis niist jutuist omi tulkintojas. Jokane ihmine kyl tulkitte toise sanomissi, kui ite lystä  ja tykkä, mut sit mene vaikkiaks, ko Hyvää Päivääki tulkita Haist Paskaks tai jotenki noi. Onneks mul o ammattitaitone tyäohjaaja. Ole joskus miättinykki, et jos mää joskus terapiaha menisi, nii just tol ihmisel. Sil o järki kohdallas. Taas tul kuarittu yks kerros täst Sipulast. Hyvä vuade lopetus. Ei täsä ainaka itserakkaks pääs tulema.

Kontrastiks tähä äskeisse se, et toises jutus sain ihan älyttömäst kehui toiselt asiakasperhelt. Tämmöne epäsuhta syä vähä naist ja kentiäs miästäki. Just ko tunnes olevas täys paska, nii toine sanoki, et sää oles auttanu tosi paljo ja he kiittävä sydämestäs kaikest avust. Ja toisinpäi. Just ko tunte, et on saanu jottai töisäs aikaseks, ni eik vaa tulekki joku perskärpäne, joka pistä alta lipan ja iske vyä alle. Höh!

Sanomattaki taita ol selvä, et mää odota joululoma, ko kuut nouseva.Olis pitäny valita ammatti vähä toisenlaissi hommihi, vaik kirjanpitäjäks tai urakkatyäntekijäks tehtasse.

 

Paska homma, mut pitä vaa pistä hanska kätte ja ol välittämät kaikist paskajutuist tai sit Hanskat kätte ja Paska luama.

 

 

lauantai, 11. joulukuu 2010

Ny men hermo

Ny tais men hermo ko, tämä vuadatus temppuile oikke urakal.  Tämmöst jaks kaua katto. Mää kokeile siirtty ny ainaki hetkeks aikka uutte plokihi tänne.  Nähdä siäl ainaki toistaseks. Mää toivota nyt kaikil mun tämä ploki lukijoil hyvä joulu ja onnellist uut vuat. Katota sit joskus, palautuk mun hermo ja kirjottelenk mää tän joskus myähemmi.

---------

Paljo myähemmi. Ny mun hermo ova parantunnu ja mää rupesi kirjottama taas tän vanha lokihi. Tua uude mää pääti nyssit pyhittä iha noil ruakahommeleil.  Siält voi käyd luuramas välil, kui Sipula syä.