Kakara tul mul yks ehto sanoma, et sen kaveri hiuspidennykse roikku meijä kodihoitohuanes ja niihi ei saa koske, ko ne ova kauhia kalli.  Sama henkevetto se sit sanos, et hääki haluaisis samalaise.  Mun pit sit hilja salamitte men kattoma, et kummose hökötykse siäl on. Ko mää mittä tommosist ymmär.  Meinasi, et jos se kaver oliski skapeerattu koko kuantalos verra ja sit päänahka roikkuis kaikkie karvojes kans meijä pyykkinarul. Ei ollu päänahka, mut jonkimoissi karvoi siäl ol.Mää vähä aikka pelkäsi, et se kaver on sit ilma päänahkatas menos koissama. Siin olis kyl aivo saanu kunnon tuuletukse, jos eivä olis valunne kokonas tyynyl.

Olis se vaa kätevä, ko ehtost vois otta tukan pois päästäs ja pistä narul kuivuma. Sit taas aamust nappais narult ja pistäs päähäs. Tätä täytty miätti oikke ajan kans, et kui mää saisi tommose toteutuma, muute ku peruuki ostamal. Aamust säästäis kummast aikka, ko ei tarvittis kauhiast kuantaloas parannel. Sen ku vaa kävelis kodihoitohuanesse ja hakis tukan päähäs. Olsis aikas kätevä tollane homma. Mullon nimittäi nämä haivene ain aamusi nii pystys, et olis kätevä, ko pistäs narul valmiks roikkuma, ettei tarvittis kauhiast punkkarkuantalo ruvet suarima alaspäite.