Ny o miättimise aiheen perinneruua. Just tul telkkarist klimppisopa valmistukset. Se o etelä-pohojalaane ja satakuntalaine perinneruak. Järjettömä kamal nimi on erityise hyväl rual, niinku tua klimppisoppa. Jos jottai ny kauhistutta tua ruak, nii todettako, et ne klimpi tehdä semmosest tuulhattutaikinan tyyppisest taikinast. Nykku telkkaris näytetti sen tekemisse ohje, iha vesi heraht kiälel. Tota pitä saad. Ku vaa jaksais ruvet semmost keittämä.

Toine miälettömä hyvä perinneruak on lapskouss. Se on semmone raumlaine perinneruak. Mää kävi viime kesän Raumal pitsiviikoil sitä syämäs. Se taas on semmost liämetönt ja muussattu lihasoppa josa on voisilm komeude kruunun. Ja se liha on keitet niin kaua, et se semmost irtonaist ja suikaleist. Ens kesän täyty men taas sitä syämä. Se on kyl nii suasittu, et jos joku halua ehti sitä syämä, o pare men sit sin jonoho melkke heti, ku se ruakpaik avata. Muute saa vaa kauniit sanoi ja osaottoi, et se on jo loppu. Se kyl päihittä kaike maailma pizza ja kebabi mennen tulle.

Siit tuleki miäle, et miks ei vois itekki ruvet elvyttämä tota oikke vanha-aikkast ruakaperinnet itekki. Usse vaa koton teke jottai noppiast. Mahan täytteks. Mukamas hyvä. Mutku sit joskus päässe oikke hyvie ruakpatoje äärel, kute syämä klimppisoppa tai lapskoussi, nii ei edes muist mittä valmismarinoitui kanasuikaleit. Nii kaukan ne maut on toisistans. Mää olenki viime aikoin yrittäny osta vaa marinoimatont liha. Sit ku marinoi itte saa paljo paremppa. Ny pitäs viäl opetel tua perinneruakkie tekemine. Siin sais kyl keittiös viätetyl ajal melkose miälhyvä syäjie kiitoksist ja omie makuhermoje kutkutuksist.