On se sit vaa nii vaikkia valit sopiva malli pitsisse villatakkihi. Mää ole jo pari viikko tehny vaik mitä mallitilkui ja ain vaa tökki. Suaraselkänenki jo eile hermostus, et ku avaa mink kaapi vaa, nii ain siäl o vaa lankka ja puikoi. Onneks se ol menos hakema jottai tyäkaverias lentokentält, nii sit jäi neki mutina oven taa. Mää oli hilja hissukse ku hiir, ettei se vaa olis kuullu mittä mu vastasanomissi. Suaraselkäne oli vissi sit reissullas unohtanu jo pahan tuules, ku kotti tullesas oikke taputtel ja toivottel hyvä yä.

Mää ole sit vaa kummalline, ku mul ei näyt oikke kelppava mikkä malli toho mun lankka mitä mää osti. Tänäp mä en kutonu silmuka silmukka. Ajatteli, et jos mää olisi hetke tekemät mittä, vois josta syävereist kehitty joku visio päähä, mitä vois ruvet värkkämä neulomukse muattoho. Mua otta aivoho seki, et kaik malli ova semmosis paksuil langoil. Mää halua semmose ohuva kesävillataki pitsist enkä mittä paksulankast, mitä kaik lehde ova täys. Olis se vaa aikamoist jos tämmöne paks akka pistäs viäl päälles jonku paksu villataki. Siin jo naapuri harakakki naurasis. Mut mää en ny kyl naura yhtä. Mää kiukuttele.