Tänäp muute meinas kaatta. Kaik sivistämise ja opi. Mää oli sivistymäs ja kovast koiti käänttä tota mun kiält uutte uskoho. Mut on se vaa vaikkia monen kymmene vuaden pääst. Ja taas mentti persus edel puuhu. Jos mää sit alottasisi alust tai ainaki jostai.

Mää sit keksisi yhtäkki yhten päivän, et mun täytty ruvet parantama tota mun kiältän. Vaik iha hyvi se kyl kaik maista. Äärettömä hyvi. Se näky kyl mahast oikke hyvi. Mut nymmää tarkoti tota hiuka toisel taval. Niinku tota kiälkiält. Sitä kiält joka ei maiskuttel, vaa monkertta. Ja kamalast mongertaki. Jos ylipäätäns mongertta ollenka, muut ko "sori, mää en ny tajuu mittä sun puhestas". "Ai rount ändöständ. Ja nje snaju". Eksä muka tajunnu? Jaa es vai? Noo, älä sit. Emmääkä tajuu mistä mittä, ainaka sun kiälestäs, ku sää tommossi puheles. Iha viaras kiäl. Höh!

Tomottissi tilantteissi mää ole joutunu mont kertta. Miäl tekis sanno vaik mitä, mut ko kiäl ei tottel. Huanost kasvatettu kiäl se o. Tai huanost koulutet. Mää koulus mittä kiäli viittiny lukki. Yliopistossaki mää hommasi ain suamenkiälise pruju kaikist viaraammaankiälisist opuksist. Poja oliva siihe aikka paljo mukavamppi ja seki ol mukavamp, ko pistetti kiäl kiält vaste. Ainaki sit murrosiä jälkke ja etenki yliopistoaikoin.

Ny mä ole sevverra vanh jo, ettei me Suaraselkäse kans enä mittä kiäli yhten pistetä. Joskus varovaste vaa pussata tai taputeta persuksil. Nii, et mä ajatteli sit saad ton mun kiälipuale kokonaiseks kiäleks ja iha oman käyttöhö.

Ny o sit pare sanno viäl viimiseks varotukseks, et älkkä ny vaa menkkö ja lukekko sitä mu edellises viästis mainittu kirja. Hsst! En san edes sen nimikä, ko siit tule kaikenäkössi kotkotuksi miäle. Niinko mul tul. Mää miätei sillon, et mää luan ittestän semmose miälkuva, et mää ole varakas, hoikkane, hyväkuntone ja sujuvasanane kiältaitur. Sit mä unohdi koko miälkuva, ko mää ajatteli sem miälkuva iha miälpualiseks.

Emmä edes muistan koko blogikirjotustaka, ku mää rupesi yks päiv töis miättimä, et mitä jos mää menisinki enklanninkurssil! Ja sil siunamal mä sit soiti yhten paikka, misä tommossi kurssei järjestetä. Mää sit pääsinki sin ja nymmää näe kaikki kiäli unissanki. Ny puuttu unist ja elämäst vaa enä se hoikkane, hyväkuntone ja varakas.

Katota mitä mä ruppe näkemä ens viikol, ku mää mene keskiviikkon ja torstain oikke Helsinkki ast ittiän sivistämä, ko tyäantaja maksa. Jos mää tulisisi siäl varakkaks, nii voisis kyl ol sit vaik vähä pidemmä aikka mahakas. Tämä o sit aika suur myännytys. Ko kuulemma kaikki hyvä ei saa mahan täydelt. Niinko varakkuut ja mahakkuut. Vai olekte nähny kauhia lihava varakast? Ne varakka o ennemminki hyväkuntossi ja hoikki ja niillon personaal treenarikki. Noo, ota ny noistaki sit selvä. Kumpi olis niinko kana ja muna. Mahakas tai varakas. No olkko. Ei täst ota kukka selvä, mitä mää tarkoti. En edes mää ite. Mää ole kauhia vaikkiaselkone ihmine.

Kauhia mont ihmist tääl mun loosisan on käyny kattomas, et ei ol taaska tul mittä kirjotuksi. No ei ol tullu, ko tua sivistämine käy melkke tyäst täl korvieväli kopal. Hianoo kummiski, ku käytte kattomas. Mää sit tykkä siit. Kauhian paljo kiitoksi kaikil kävijöil. Määki yritä täsä taas vilkastu sevverra, et ehtisi teijänki plokeis käymä.

Minzil kiitoksi huamiost. Tämmöse se Minz mul anto.