Kevätpualt mennä jo hyvä vauhti. Loppiainenki on jo ohitettu ja ens viikol Nuutti viä joulu mennesäs. Mää sit nii tykkä ko tänä talven on ollu semmone oikke kunnon talvi. Lunt ja pakkast ja valoisa. Mikä ihanint tämä talvi alko tänä vuan jo enne joulu ja saatti nautti valkosest joulust, uudest vuadest, loppiaisest ja viäläki lunt piissa. Kaunist on ko tykkylunt on puitte oksil ollu jo mont viikko. Puil se tiätyst käy raskaks semmossi kuarmi kantta, mut kaunist on katel.

Ukko eile meinas, et jos viikoloppun vähä mennäis kävelemä ja kuvama maisemi meijä lähistölt. Hää on lährös ulkomaareissuhu taas ni ajattel vähä siäl ihmisil näyttä, et kummone talvi meil tääl Suames kerranki on.  Voi olla, ettei tänäp viäl mennä, ko siäl on vähä harma ilma.

Tost ulkoilust on seki hyäty, et tule vähä liikuttu. Mää lupasi tänä vuan liikku enemmä ko viime vuasin. Viime vuade mää ole laihduttan ja lihonnu. Ny olis tarkotus pikkuhilja pistä elämäntavoihi semmone roti, et kunto kasvais ja läski lähtis. Mää ruppe taas merkkama liikkumise ja syämise ton kiloklubihi. Mää ole kyl aikasemminki sin syämissi merkannu mut pääs on ollu viäl joku lukko syämiste kohdal sillai, ettei oikke ol tullu tuloksi. Ainaka semmossi pitkäkestossi. Ylös alas ovvaa seilattu. Mää pisti pysty semmose sivulonkinki, joka keskitty enemmä toho kunnonkohotukse lisämisse ja läskipuale vähenemisse. Se löyty täält.

Mää taida ol oikkiast tul vanhaks, ko mul on ruvennu sorme niveli särkemä. Yks yä mää heräsi, ko vasemma käde nimettömä nivel ol kauhia kippiä. Nyy ova sit muukki sorme vähä kankkioi. Toivottavast ei ol mittä nivelrikko tulos, ko sit olis huanomp kutto.