Mää lähdi tänä aamust lankakauppaha. Ostama Dropsi Alpaca-lankka lissä tohon pikkuvillatakin tekelesse.

Ei siäl tiätyst tota väri ollu lainkka.  Täyty men ens vuan johonki toisse kauppaha. Jäi sit toiki tyä keske tält vuadelt.

Mut ei mittä hättä, emmää lankakaupast joutunu lähtemä ilma mittä.  Tämmöse tarttus följyihi.

Mahdottoma näti värist naurava lamppa käsinvärjätty huivilankka. Siäl kaupas ol kyl mahdottoma ihana silkkivillalankkaki, mut ko sitä väri ol vaa yks 50g vyyhti, nii mä osti sit tota villalankka 100g kerä. Sit pit tiätyst osta viäl Reumalankkaki, ko kerranki satus silmitte ette. Siit vois tehdä vaik kämmekkä tai katota ny, mitä siit synty. Anopil vois jottai värkät, ko sil ain särkke käde.

Tost huivilankast mää meina tehd seuraava houkutukse, joho lankesi. Inspiraatio tul Minzi tekemäst valtava kaunist huivist. Määki tahdo semmose ittellen.  

Ei täsä muut sit ko mahdottoma Hyvä ja Menestyksekäst Uut Vuat 2011 vaa kaikil kävijöil täsä plokis.

Siin olis sukka poikines.  Täsä osa niist mitä olen täsä enne joulu värkänny.

Muut on tehty Seiskaveikast tai Nallest. Etualan pitsisukat Regiasta.

Täsä viäl yhdet villasuka kiallon päälle. Nämä ova Stepist.

Sit viäl yhde lapase peukalo vaille valmiin.

ja viimeisen tämänpäiväne tekele.

Kaapist löydys Dropsi Alpaca-lankaa ja rupesi siit tekemä vauval villatakki. En kyl tiäd kene vauval, mut kai seki joskus jonku vauvelin pääl saada.

Hiuka harmitta toi valmitte sukkie vuari, ko sai yhde sukkatilaukse ja niit sit väkersi ja ko tul maksu aika, tilaaja ei ilmottan ittestäs mittä. Nii et jos joku tarttis kokko 37-39 olevi villasukki äkkiste ja haluis niit osta,  nii pist viästi. Muute taida pistä noi huutonettihi, jos joku tarvitteva olsis siäl.

Tul tosa sivusilmäl katottu äskön töllötint ja sit yks kaks huamasi, et siäl haastatella kohu aiheuttanut Mister Gei Finlandi. Siin kohta mun korvis rupes hörisemä, ko kuuli, et siäl puhutti siit kohutust homoehtost telkkaris. Ja seurakuntaväe pakenemisest kirko helmast. Siin tämä Mister sanos, ettei hää iha ymmärtäny semmossi tekoi. Häne miälest piti assioi muutta jotenki rakentavammal taval. Itse se meniki seurakuntavaaleis ehrokkaks. Ja mun luullaksen pääs läpiki Turu ruatsalaises seurakunnas. Noi mä oli kuulevinan.  Noi mummiälest pidäis assioit hoittakki. Sit otti esimerkiks sen, mite sitä Marja-Sisko lyätti oikke vaa isommal kädel medias ja kirko sisälläkki. Mää tykkäsi  Kenneti tyylist. Rauhalline, asialline, assiallissi vastinei kysymyksihi. Pointsit Kennetil ja suvaitsevaisuus kunniaha.

Mä muista sen kauhia polina ja pulina, kiahumise ja kuahumise, ko ihmise sanosiva, et ny pitä se homoehto jälkke erot kirkost kauhia noppiast. Munki tuttavapiiris ol noit vaahtoji. Mää oli siin kuahunnas hilja, ko ne ei olis meikäläist kuunnellu pätkäkä. Mää kumminki sanosi, ettemmää ny tommosest syyst men eroama kirkost. Kattosiva jo siinäki vaihes melkose hittaste. Siin sit oliki kaik, mitä mää sanosi. Mut omas miälesän mää kattosi sitä touhu, et aika hullu meinikki se ol.

Nymmää sai salase nautinno, ko kuuli tua Kenneti sanova iha samalaissi ajatuksi. Eri fiksu miäs, mää sanoisi näi korvakuulolt.

Juu, on mul se toinenki blogi, johon meinasi itten siirttä, mut ny kun tää vuadatuski näyttä toimiva, eikä tee mun kirjotuksistan iha mitä sattu, nii mää ajatteli rohkaistu uudelles ja kirjotta tännekki. Pistetä tän sit nämä Sipulan kuarimise kerros kerrokselt ja syämise tai muu ravitsemuspohdinna ton uudel lokil. Tai katota ny kui täsä viäl ämmän käy.

Kävi tänä tyäohjaukses ja se helpot meikäläise pääkoppa tavattoma paljo. Mää oli jo syyllistäny ittiän, et kummone tyäntekijä mää mahdanka ol, ko tommost palautet tule. Onkelma ol siis se, et yks mamma keksis, et mää syyllistä sen penttu ja se pentu ol kuulema sanonu, et ko mää sanosi, et kaik  ovvaa sen pennu syyt. Sit se mamma ol valittanu meikäläisest koulus ja tiäs misä mual. Mää ite tiäsi, ettei ne tarina ol totta. Nua valitukse tuliva sit meiti konttoril asti. Sit ko mää tapasi se pennu, nii se ol ko ihmise miäl ja tykkäs jutel. Nämä kaks juttu ei sit millä menny meikäläise tajuntta silles, et olis niinko pitäny otta jostai moitteist vaari, vaik tosiassias otinki tommose moitte kovinki ittesän, ko tämmöse jutu ova olle kovinki harvinaislaatussi.

Sit mää meni tyäohjaukse ja kertosi koko tarina alust loppuhu, kui ol menny, paitsi en kertonu noit paskakommenttei viäl siihe mennes.  Keske mun kertomise tyäöhjaaja kysy mult, et onk se äit iha ok, ko häl tule semmossi tuntemuksi, et se mami olis vähä pershäiriöine. Mää oli ite ajatellu samate, mutko ku tule paska silmil, ei se olekka enä nii helppo sanno, et olis ite ymmärtäny vastapualt, vaik kui olis yrittäny hyväl tahrol.   Mää täsä ihmettele iha viikoloppuse alussaki, et kui sitä vois puhhu sillai, ettei joku pershäiriöine tekis niist jutuist omi tulkintojas. Jokane ihmine kyl tulkitte toise sanomissi, kui ite lystä  ja tykkä, mut sit mene vaikkiaks, ko Hyvää Päivääki tulkita Haist Paskaks tai jotenki noi. Onneks mul o ammattitaitone tyäohjaaja. Ole joskus miättinykki, et jos mää joskus terapiaha menisi, nii just tol ihmisel. Sil o järki kohdallas. Taas tul kuarittu yks kerros täst Sipulast. Hyvä vuade lopetus. Ei täsä ainaka itserakkaks pääs tulema.

Kontrastiks tähä äskeisse se, et toises jutus sain ihan älyttömäst kehui toiselt asiakasperhelt. Tämmöne epäsuhta syä vähä naist ja kentiäs miästäki. Just ko tunnes olevas täys paska, nii toine sanoki, et sää oles auttanu tosi paljo ja he kiittävä sydämestäs kaikest avust. Ja toisinpäi. Just ko tunte, et on saanu jottai töisäs aikaseks, ni eik vaa tulekki joku perskärpäne, joka pistä alta lipan ja iske vyä alle. Höh!

Sanomattaki taita ol selvä, et mää odota joululoma, ko kuut nouseva.Olis pitäny valita ammatti vähä toisenlaissi hommihi, vaik kirjanpitäjäks tai urakkatyäntekijäks tehtasse.

Paska homma, mut pitä vaa pistä hanska kätte ja ol välittämät kaikist paskajutuist tai sit Hanskat kätte ja Paska luama.

Ny tais men hermo ko, tämä vuadatus temppuile oikke urakal.  Tämmöst jaks kaua katto. Mää kokeile siirtty ny ainaki hetkeks aikka uutte plokihi tänne.  Nähdä siäl ainaki toistaseks. Mää toivota nyt kaikil mun tämä ploki lukijoil hyvä joulu ja onnellist uut vuat. Katota sit joskus, palautuk mun hermo ja kirjottelenk mää tän joskus myähemmi.

---------

Paljo myähemmi. Ny mun hermo ova parantunnu ja mää rupesi kirjottama taas tän vanha lokihi. Tua uude mää pääti nyssit pyhittä iha noil ruakahommeleil.  Siält voi käyd luuramas välil, kui Sipula syä.

Mää kävi ostamas tänä vähä lankka. Sukkihi. Löysi garnstudiosta nii ihana sukamalli, et pakko pääst kokeilema.

Siäl kaupas pist silmähä yks neulottu kastemekko. Samanlaine, ko mä ole neulonnu meijä mukeloil. Ny en löytäny tält konelt siit kuva. Täyty vissi otta uus kuva siit kastemekost.

Ku ei tullu kuva kastemekost nii pistetä sit tämmöse tehdy jalalämmittimitte kuva.

Mullon vissi jottai kaukokaipuut. Nuarin mukeloist on ny lentämäst pois pesäst ja meikäläine meina, et jos vaik pääsis johonki ite liihottama. Yks päivä miäti, et jos pitäsis ruvet taas lukema venäjän kiält, jos vaik sattu tarttema. Mää jossain hulluudenpuuskassan joskus 80-luvu alus lui yliopistos lukukaude verra venäjä alkeit, simmottis, et sil venäjäl pärjäs iha kohtuullisesti mana majoil mennes Neuvostoliitos. Venäjäl mää en ol koska käynykkä. Tai no sillatti ole, et  venäjän neuvostotasavallas vai mite se ny menikä.

Olin tosa viikol Tamperel koulutukses ja hotellin ko tultti, nii miäs soitti ja ensmäisen kysys, et muutetaank me pohjoislandia? (Valtion nimi muutettu. toim.huom. ) Mää siihe, et ei mul mittä väli ol, mut sit se tiätäis mul kotifrouvan olemist tai jotta opiskelu, ko mää en oikke selviä ulkomail töis millä viarail kiälil. On tullu tota treenaust sevverra vähä, ko en ol kahtenkymmene vuatte tarvinnu viarait kiäli töis. Ei mikkä ihme, et mun kiälitaito on sit iha nollalukemis. No sit mä tuli kotti ja miäs sanos, et jos hää sin toisse tyäpaikka menis, nii vois niit töit tehdä etänäkki, eikä mihinkkä tarvittis muutta. Siin tais kariuttu mun haave ulkomail muutost. Vai olik vaa väärä valtio. Mua vähä  kutittelis muutto Venäjäl vähäks aikka. Taita kyl olla vaa jottai nuaruude kaiho, ko sillo nuaren tul sitä Suure ja Mahtava Neuvostoliito maat kiärretty aika mones paikas. Mut katota ny, tulek mittä uussi tarjouksi.

Ny olis vuaros pitkäst aikka vähä käsitöitäki. Tai olemmää niit käsitöit koko aja tehny, mut ko ei ol tullu tän  lokihi niit laitettu ylös.

Olen tehny ussemma suka, mut niist ei ol kuvi. Näist yksist raitasukist olis:

Sit mää ole tehny villatakki joullahjaks, mut ei kerrot viäl kenel.

Täsä olis valmis takakappale.  Erottu vähä huanost vaaleast taustast, mut kai siit jotta selvä saa.

Laiteta viäl etukappalekki näytil. Toine etukappale on valmis ja toinenki kainalois ast.

Malli o jostai vanhast Novita-lehdest. Lankan 7 veljest. Mä en nii tost seiskaveikast villatakeis tai puserois tykkä, mut nyt tul tehty tost lankast.

Sit olis viäl yks pitsitunika Purost keske. Samate miähe joululahja. Nii et kyl mul viäl tekemist riittä iha riittäväst enne joulu.

Mää meinasi pitkäst aikka ruvet pistämä tän lokihi oikke kuviakki. Mää ole tehny vähä käsitöit. Kaks villatakki o keske ja pari suka kans.Just ko aloti ottama kuvi, ni eiköst kamera akku sanonu sopimuksens irti.

Viikoloppun käväsi Keskise kaupas ja osti siält tarjouksest kuus kerä sukkalankka. Vai olik se ny viis vai kuus. Jomminkummi kumminki. Sit mää meinasi, et kaiva kamera esil ja ruppe ottama kuvi aikkasaannoksistan, mut nii kävi, et kamera akku tilttas. Ko hää ei ol saanu pitkä aikka mittä virtta. Sit mää rupesi ettimä laturi ja sitä ei ol missä. Murkku sanos viänees se kesälomallas sukulaissihi ja sin se ol jääny. Emmääkä sit ruvennu sin lähtemä ajelul. Jossai vaihes vissi tarttis seki operaatio tehdä, et sais jottai kuviakki tän lokihi.

No sit ko mää en kerra saanu tän mittä kuvei, nii mää rupesi kokeilema kui plogspoti loki toimi ja pisti sin lokintykkä. Jos pitäis tätä niinko enemmä tämmösen käsityä ja muun höpisemislokin ja sit noi sapuska- ja ruakhommeli pistäs toisse paikka. Voi ol, et toiki ajatus jää ajatukseks, mut kokeilla ny tämmöstäkki.

Mää tei sit eile nii valtava hyvä lohisoppa, ettei mittä määrä. Mää sai tämä ohje yhdelt lapsuude kaverilt ja kyl tätä vaa kelppa syäd. Tämä käy myäs vhh-laisel, ko ei täsä ny nii paljo noit hiilareit ol.

10 annosta

1 kg lohifile

6 peruna
2 sipulia, varret mukaan
1pss pikkuporkkanoita (mää laitoi uussi porkkanoi pualtoist nippu)

kalaliemikuutio (mää en laittanu, vaa laitoi vaa merisuala)
6 maustepippuria
1prk 3 juustonkermaa
2 dl kuohukermaa
1/2 - 1 l pun.maitoa (mää laitoi tommose reilu ½l maito)
Tilliä

sitruunapippuri

2 rkl voita

Keit kala ja ot liämi taltte. (Pist ylijäämäliämi jääpalapusseihi, nii siin on sit seuraavinki sapuskoihi kalaliämi valmiinas, eikä tartte pistä liämikuutioi)

Keit peruna liämes ja lait liänt sevverra, et peruna peitty. Lissä hianonnetu sipula( ei varssi viäl), maustepippuri, pilkotu porkkana. Keit kypsäks ja lissä loppuviimitteks pilkottu kala, maito, kermat, tilli ja sipulinaati. An kiahahta.  Helppo ruakka  tehd ja on sit hyvä. Seuraks maistu vaik paahdet tumma leipä.

Mun kesälomast yks viikko on menny vessanpöntöl istues, sinne mennes tai siält tulles. On se vaa nii vääri se.

Viime sunnuntain käytti vanhuksi kattomas ja kotti tulles ehtoste mul iski ripuli. Yäl kävi muutama ottesse vessas. Usseimmite pit pöntöl näyttä alapäät mut joudusi mää kerra näyttämä sen yä aikan yläpäätäkki. Sitä ratta mentti sit maanantainenki ja tiistaine. Iha flaatis olos. Eile sit jo rupes näyttämä valosammalt, vaikkei ruaka viäläkä pysyny sisäl.

Tänäpä sentäs näyttäs simmoselt, et ruaka vähitelle ruppeis pysymä siäl misä se on tarkotettu pysyvänki. Kaurapuuro just söi lounaks. Pihalt kävi hakemas pensasmustikoit puuron pääl ja mul tul vähä erimiälisyyksi ampiaiste kans. Ne peijakka yrittivä syäd MUN MUSTIKA!  Vähä aikka keräsi ampiaisest hualimat, mutko huamasi sit vähitelle, et se puska onki täys ampiaissi. Mää totesi isompan ja viissampan olevan fiksump ja väisti, ko en viittin niitte heikomppitte kans ruvet tappelema.

Meni sit toisse puskaha ja noukisi mukkihi punassi viinimarjoi niitte mustikoitte kaveriks. Ne mä sit muussasi ja pisti puuron pääl voisilmän kans.

Tämä manööver on auttanu kummaste painonpudotukses. Neli kilo on ny heinäkuu aikan menny. Nyt pitäki taas vahdat tarkka mitä syä, ettei nua kilo pääsis tulema takasi.  Mahalaukku tosa jo kerkes sevverra piänentymä, ettei parane sitä ny suurennel liia suuril ruaka-annoksil.

Just ko mää meinasi ol kuappamas tätä plokian, nii  sit iski hullutus.  Kävin kattomas noita KYH-"hulluitte"  blogei ja siin meinas itekki seot.  Harmi vaa, et mää en ehtiny siihen porukkasse mukka, mut mää voi hullutel tääl iha itten kans.

Nii ihani ilmoi on pidelly, et täsä vähä vanhempiki ihmine nuartu ja on ko varsa kevätlaitumel menos.  Ulkon on nii ihana olla ja sit tehd vaik käsitöit.

Täl hetkel mää tee sitä pualjoukkueteltta, mutko saan sen valmiks, mää ruppe tekemä kesäyä hullutuksest innostuneen joullahjoi jo. Ainaki muutama, nii sit ei syksyl tul kiirut niittenkän kans.

Mullonki jo vuaskaude ollu semmonen tapa juhannuksen, et sillo mää tee sukki, sormikkai tai lapassi. Miälialast riippue. Jottai semmost mukava aivotont puuhastelu käsil.

Mää ole ollu vähäsanane viime aikoin. Ei ol oikkeastas ollu kauhiast sanottava yleisel tasol, ko mää ole kattonu vaa oma napasse.

 Käsitöist. Mää tee justiinsa yhtä kesävillatakki itellen. Semmost pualijoukkuetelta kokost. Nii et siin mene aikka, Mut katota taas, kosk mul on jottai muutaki sanottava, ko pelkästäs tota oma nava tutkimist.

 Sevverra mää voisi sanno, et mää sai yhde opiskeluvaihe päätöksehe. Todistukse, kakkukaffet ja kesäloma. Sit seuraava rupeama odotelles. Se sit kestäki kolmise vuat, mut ny nautita lomast enne seurava koitost.

 Kauhia ihana kessä kaikil, jotka tääl mun lokis on käyny ja tuleva käyvä. Olette tärkeit, vaik mää olenki välil vähä vähäsanasemp.

Mää ole miälenkiinnol seurannu muutama lehde, Kaleva ja Ilka  kirjottelua viime päivinä. Kaik sai vissi alkuns ko muutamas lehdes julkasti sama artikkeli:

Linkit toho Kalevaha löytys Antti Heikkilä lokist.

Mää sit ole tänäp lukenu tota Kaleva-lehde artikkeli ja kommenttilootta. Miälenkiintost keskustelu sivu tolkul. Ja näyttä silt, et noi virallise syämise pualest puhuja ruppe olema vähä helisemäs, ko eivä pysty yhtä esittämä faktoi tutkimuksi uskons tueks. Ja mää hekottele, ko mää ole nii selväst saanu virkeyt, hyätty ja muut elämise taso parannust tost runsasrasvasest vähähiilihydraattisest ruakavaliost.

Mää veikka, et koht tule Suamenki tua vanhamalline ja vuaskymmeni sit jo hyväks todettu diapetekse ruakavalio viralliseks, ko noi palleillas istuva pualjumala ruppeva pelkkämä eikä ne pysty esittämä mittä tutkimustuloksi väitteides tueks. Mut antta katto kui täsä käy. Mää odota miälenkiinnostuneen. Ruattis jo kävi nii ja koht on pakko käyd täälläki, sevverra paha muurahaispessähä se Kara sohas iha päättömil kommenteillas. Eikä sil ollu edes yhtä ainuva tutkimust esittä uskonkappaleittes tueks. Mää vaa ihmettele! Mut me taideta tääl rakkas Suamemaas elät viäl sitä vanha suamettumise aikka. Vaik velivenäläine tai ryssä ei ol enä viholline, nii meil on tullu tämä hyväveli-porukka vaalitukines ja korruptioines. Mihinkkä ei voi enä luatta. Ainaka mihinkkä virallissi ruakasuasituksi. Mää olenki ajatellu, et mää ohita kokonas nämä virallise suasitukse ja ruppe syämä sillattis, ko mu mummuvainaa söi ja hoiti ittiäs. Isä isäki söi voit ja fläski ja pää ol ko partaveitti iha viimisse saak. Äite äit sai joskus 80v paksusualesyävä ja silti eli voit ja fläski syämäl melkke satavuatiaks. Kual sitte 98 vuatiaan keuhkokuumesse niinko isä isäki. Mittä tiatto ollu mistä dementiast kummallakka. Nyy sanotaanki, et Alzheimerin tauti oliski Diabetes kolmone ja seuraust täst vähärasvasest ja kevyttuatteide syämisest. Mene ja tiädä, mut mää melkke voisi tota vähä uskoakki. Mut tätä uutisointti ja tutkimustuloksi täytty vähä enemmä seurat, et vois sanno, uskok siihe vai ei.

Nii ja jos on viäl vähänkä epäselvä kannatta katto tua Evira sivu, et ketkä siäl Valtio ravitsemusneuvottelukunnas noit ruakasuasituksi antta. Pikkuse eikä iha vähänkä pikkuse tua haiskahta joidenki intressie edesauttamiselt ihmiste terveyde kustannuksel.Misä ova lääkäri ja oikkiast jottai ravitsemuksest ja ihmise fysiolokiast ja anatomiast jottai tiätävä? Mää kysy vaa!

Kaikkest kummallisint tosa on se, et kummallise kokoonpano seurakunnas se pysyvä asiantuntija tule maa- ja metsätalousministeriöst!Mää ko ajattelisi, et sen tarttis ol joku lääkär tai joku muu jottai ihmisest ymmärtävä, eikä mikkä maatalous- tai mettätiäteilijä. Mut mää ole vaa tämmöne piän ihmine, joka vaa ihmettele ja teke tyhmi kysymyksi, ko mää en mittä mistä ymmärrä. Mää vaa ihmettele noit kaikemaailma jutui ja sitä, mist nua virallise suasitukse oikke revästä. Jos joku esittä mul edes pari niist tuhannest Puska mainittemast tutkimuksest, jokka kumoa ihmiste oma kokemukse ja verikokkeitte tulokse, mää käänny heti takasi virallisse ruakauskontto. Ja kumarra THL:n suuntta ja tee Puskal kunnia.

Mää törmäsi tänäpä yhtehe blogihi, jos kerrotti et koulu ihmise ja lääkäri ova tehny lastesuajeluilmotukse äiteest, jonka laps sairastus diabeteksehe ja äit hoiti poja tautti enimmäkse ruakavaliol.

Mun ymmärryksehe ei men sit millä, et mil ilveel saada lastesuajeluassia semmosest, jos käytetä vanhoi hyviks koetui diabetekse hoitometodei. Joo, nii mut siin käy sit sillai, et jos kaik ruppeva tauttias hoitama ruakavaliol nii ei men diabeteslääkke enä kaupaks ja lääketehtail tule persnetto.

Vähä viäl lissäyst, ko löysi vähä valaistust assiaha.

Diabeteslääkärikki näyttävä oleva erimiälissi diabetekse hoidost.  Hiano homma, et toho saatais vihdonki jottai tolkku.

ja sit viäl yks haastattelu. Kantsii kuunnella.

Mää kävi Irene lokil ja mul muistus eläväst miälehe omi elämänkokemuksi.

Kaik alko siit, ko mää oli Tuire luan leikkimäs ja pelamas kortti ja sit mun pikkusyster tul oven taa pari kaveris kans, et ny tarttis tul kotti ja sassi, ko mummu on kuallu. Kauhia shokki, vaikkemmää sitä siit mitä mittä oikke tajunnukka. Mää oli sentäs vast 11 vuatta vanh. Kyl sit koton rupes assia selvimä vähitelle, ko isä itki ja äitiki tirauttel kyynelei ja nii edelles.

Sit tul mummu hautajaispäivä. Siäl ol mummu sisko Inkeri joka sanos mulle, et jos mää vaik tuleval hiihtolomal tulsi heil lomailema. Mummuha kual tammikuus ja helmikuus ol sit hiihtoloma, iha nii ko nykki hiihtoloma alkka.  Mää sit meni Inkeri ja Fransu luakse sillo hiihtolomal ja mää oli äärest onnelline, ko sai soitel urkuharmoonii ja ne viäl opettiva. Kävi kans hiihtämäs sillo joka päivä.

Sit vuassi kulus ja mää oli oikke murrosikäne. Mummu jälkke jäi viäl sentä pappa, joka asus alakerras. Meijän kans samal kadul asus Selma, pappa sisko. Iha eri sukku kyl, ko toi mummu sisko Inker, ko kerra ol pappa sisko. Mut sit ko must tul murkku ja kävi oppikoulu, mää oti kotti tulles mont kertta virkkamise tai kutomise kassihi ja käveli Selma morjenstama.Selma keit mul ain teet tai kaffet ja tarjos hyvi leippi.  Se tais kyl ihmetel, ko mää ensmäst kertta sin meni sen ovikello pimputtama, mut pääst sisäl senttä, tarjos kaffettakki ja sanos, et tul toistekki. Ja määhä meni. Lankoje, puikoje tai virkkuitten kans. Mää muista, et mää kävi siäl Selmal ainaki kerra viikos ja joskus mont kertta ussemminki. Meil ol kahde ihmise ompeluseor. Toine ihmine ol vaa jo lähes hauda parttal ja yli 80v ja  mää oli jotta 13-16v ja kauhia kiukkune ihmise alku. 

Omitte vanhemppatten kans mää oli koko aja sotajalal ja kiukkune, mut nämä pari vanha muari oliva mun nuare murrosikäse kasvamisel tosi tärkkiöi ihmissi. Inkeri ja Fransu luan mää vähä nuarempan soiti urkuharmooni ja Selman kans vähä vanhempan virkkasi isoäiti neliöit tai kutosi villasukki. Nämä ova niit muistoi, kestävi semmossi, jokka on jääny murrosiä tiimellyksest miälehe.

Onneks isovanhemma ja sen ikäse ova jo nii viissai, et ossava antta nuare men menojas ko niit menotta, mut sit taas ko lämppö ja yhdesolo kaivata, nii koska ei sanot, misäs olis ja mikses käyny vaa otetti lämpimäst vasta.  Mää toivo, et mää kans joskus voisi ol tommone lämpöne muari jollekki nuarel.

Mää luvi Iltalehti netist ja siäl ol tämmöne kirjotus ko Kuukkeli auto ol kuvannu jonku ihmise pili paljanas omal pihallas. Tai nii mää luule, ko kerra ol housu kintus.  Mää sit rupesi kans miättimä, et onk samane auto käyny meijä piha kuvamas ja olenk mää vaik tissi paljan siäl pihal. Melkke rupesi jo miättimä kauhukuvi siit, et olenk mää joku pornotähti tiätämättän. Mää nimittäi en ain ole iha sisäsiistist pukeutunu omal pihallakka.  Kauhia vaikkiast koko palvelu pelas enkä meinannu mistä ensiks löyttä namiska, kui niit hakui tehdä. No, sit löysi kumminki. Onneks ei siin kartas näkyny talost just muut ko katto ja vähä yht seinä.  Nii hyvi jäi puskitte taa piilosse. Mää ole tyytyväine, ko saa ol vähä viäläki piilos eikä kaik heti netist näe mitä meil tehdä. Ny näke vaa noit vanhoi kuvei, mut tiär, koska tule semmone tilanne, et joku satelliitti kuva koko aja mitä omal pihallakki tapahtu. Älkkä ny peljästyk, emmää ol paranoidine, ainaka tiätäksen,  vaik mää tämmöttissi kuvamissi ja vakoilemissi horisenki.

Jaa nii,  mää aloti muute kesävillataki teon. Kotiväki-lankast. Aloti taas niskast tai tualt yläpääst. Sillai on tosi näppärä tehdä, eikä tartte mittä saumoi neulot. Yläossa tule semmossi piäni pitsiraitoi suara sileä väleihi. Sit ko päästä vyätäröl, tai tissitte alapualel,  mää meinasi ruvet revittelemä vähä isommal pitsikuviol. Täyty katto, mitä mun pääst synty sit, ko olla siin vaihees. Ny tyä on viäl vähä alkuvaihes ja viäl on hihojenki silmuka samal pyäröpuikol.

Se kyl täyty sanno, et täma talvi on ollu satumaise kaunis. Ja tätä kauneut on kestäny jo joulukuu alkupualelt ast. Kerttaka ei ol tarvinni floskas kulkki joulu jälkke, eikä sen puale joulunakka. Tämmössi talvi tais ol viimeks sillon ko mää ole ollu ihan kakara. Jaa tais ol samalaist sillo -87 alkuvuadest ko ol kauhia kovi pakkassi ja mul on ensmäine äitiysloma joulult alkanu.  Pakkast ol ainaki sillo koko kuukaude yli 20 aste ja pahimmillas yli kolmenkymmenenki. Mää muista tua siit, et mää manasi, ko en päässy äitiyslomal ollenkka ulos suure mahan kans, ko ol nii paljo pakkast. Semmosenki mää muista, ko mää meni oikke linjapiilil Saloho ja sit mää meni iha rähmälles keskel Vilhonkattu. Onneks ei tullu synnytyslaitoksel lähtö siit täräyksest.

Mää ole äimistyny Kaarina Hazardi kyvyst käyttä kynä tai oikkiast näppist ja etenki häne ihmiskäsityksestäs. Tämä Kaarina ovvissi miälestäs joku kuninkatar, joka voi toisest ihmisest ja viäl kuallest kirjotta moise  muistokirjotukse. Edesmennest voimamiähest ja kansaedustaja Halmest.  Tosa kirjotukses on semmossi sanankäättei, ettei niit iha helpost tämmöne piän ihmine käsit. Joo, ja ihan pakko ol viäl pistä Nykänenki toho mukka. Ei vissi malttanu pidätel sormias. Mahtak ol koko Kaarina omast miälestäs joku semmone, jollon oikeus jakka  tuamioi toisil kanssaeläjil ja viäl kualleillekki luakitelle ne kuallu ihmisiks, elukoiks tai esineiks. . Mää luule, et ite Jumala tai Pyhä Piatarki tuanela porteil ihmettele tämmössi tuamioi. Menis vaa Kaarina ittesäs ja miättis vähä kui kirjotta. Voi ol, et tämä kirjottaja teki ny iha ite oma kirjallise suisiidis. Ny sai Alatalo Miko Hazardihommia-rallatus iha uude sävy ja merkitykse.

Viikink, T. Halmest jokane voi ol iha oma miältäs, samate häne edesottamuksistans. Mut sitä mää ihmettele, et kui tommost teksti saa julkastu.  Kui ilkkiä viäl nimelläs ja kuvas kans tommost kirjotta?  Vai onk sil menny aamumuro nokkasse? Ei ol ihme, et tua Hazardin Halme-kirjotus on tehny kanteluennätykse.  Nih! Mää ole pyö... eiko pöyristyny täst kirjottamistavast.

Mää rupesi tänää puhuma töis yhdel tauol kaffepöydäs, et mun käde ova iha kummallise. Särke ja puutuva. Kerrosi myäs, et mun ol vaikkia saara limsapullon korkkii auki, ku tuntu, ettei olsis yhtä puristusvoimaka käsis.  Siis kaffepöydäs ol yks muualt tullu lekuriki ja se rupes kysymä, et puutuk ne käde yäl. Mää sanosi, et joo, mää herä mont kertta yäl siihe, ko käde ova ihan puuduksis. Se sit sanos, et menes tyäpaikkalekuril, ko noi vaiva vaikuttava semmosilt rannekanava... joltai. Emmää enä termi muista, mut se selit, et siäl on vissinki joku hermo rantteis pinttes ja teke tommossi oirei. Sit se selitti, et noit tutkita sillest, et rantteissi pistetä pari neula ja tutkita jotenki sitä kaut, et onk niis rantteis joku hermo pinttes. Mää siit mittä ymmärtäny. Toine kaffepöytäläine, mun tyäkaver totes, et häne ukolles on tehty semmone tutkimus ja tyäkaveri ukko ei tykänny siit tutkimuksest yhtä. Mun tyäkaveri totes, et sää oles kutonu liikka, vaik mää mittä ol kutonu sen enemppä ko tavallisestikka. Mää sit kumminki se lekuri ohjeistukse mukka tilasi aja tyäterveytte. Huamiseks olsiva luvannu aja, mut emmää nii noppiast pääse, ko oma aikataulu o tosi täynnä. Ja sit on kaikelaissi menoi ja kissaristiäissi. Ens viikoks mää sai sit aja tyälääkäril sovittu. Ny ku vaa nua käde pelais edes jotenki siihe saak. Vissi ne antais jottai särkylääket, mut ko ei enä kummemmi särje.  Kaikkist kamalint täsä on se, et siäl netis sanotti, et pitäs lopetta semmose harrastukse, jotka tommost vaiva aiheuttava. Mää ole ny yks pässi, enkä kerro sil tyälekuril mun kutomisist. Sano vaa, et mul on semmone tyäpöyt mist jo tyäfysioterapeut vuas sitte sanos, et vaihtoho toi. Mää ole ilkkiä ja sano, et tyäst tämmöse vaiva johtuva ja siit, ettemmää ol saanu erkonoomist tyäpöyttä. Mul ikänäs ol kutomisest tommossi vaivoi tullu ja jos ny vaik tuliski, ni emmää sitä sil tyälekuril sano. Tyäantaja saa hommat mul kunnollise tyäpöyrä jota jo vuas sit haetti, mutko piti säästä. Enkä semmost saanu. Tiär sitte, ruvetank puukottama, seki kuulemma olis mahdollist.  Sevverra mää kuukkeloi, et huamasi semmosenki assia, et tommose vaiva tuleva ussest ylipainosel. Joo joo, mitä vaiva ei tulis läskil, kysy vaa. Eikä mittä vikka puutu täst akast.